TOP 10 TAVOITETTANI:

1. Menestys töissä ja uralla
2. Intohimoinen ja romanttinen parisuhde
3. Taloudellinen vakaus ja valmius auttaa lähimmmäisiä/rahaa tarvitsevia
4. Hyvä itsevarmuus
5. Tyytyväisyys omaan vartaloon
6. Luottamus ja riippumattomuus poikaystävästäni
7. Matkustaa ja seikkailla poikaystäväni kanssa maailmalla
8. Asua perheeni kanssa ulkomailla
9. Mennä naimisiin ja saada lapsia
10. Elämää rikastava sosiaalinen elämä

Kaikki on mennyt kuin unelmassa! Saimme vuokrakämpän hommattua Helsingistä, joka on sopivan kokoinen, hyvällä paikalla ja vielä kohtuu hintainen! Uskomatonta! Työni vaikuttaa ihanalta ja samoin työkaverit. Sisko on taas pelastavana enkelinä ja majoittaa minua Vantaalla ennen kuin marraskuun puolessa välissä pääsen muuttamaan uuteen kämppään. Oman asuntomme Tampereella laitamme vuokralle ja tällä hetkellä jo kaksi pariskuntaa ystäväpiiristämme on olleet kiinnostuneita kämpästä. Uskomatonta! Miten voi asiat mennä näin hienosti???

No, onhan tässä tietenkin kaikenlaista isompaa ja pienempää järjestelyä ja stressiä ennen kuin kaikki palaset on kohdillaan. Esimerkiksi poikaystävälle pitäisi löytää mukava päiväduuni Helsingistä ja rahat tulee taas olemaan tosi tiukalla kun pitäisi hommata uusi sohva ja sänky rikkoutuneiden tilalle jne. Mutta ei sovi kyllä valittaa, sillä nyt olen saanut sen tärkeimmän, IHANAN TYÖPÄIKAN!!!

Olen siis ollut viime päivinä aivan pää pyörällä ja onhan niitä pilviäkin näkynyt auringon paisteesta huolimatta. Torstai-iltana tulin takaisin Tampereelle ja taas huomasin sortuvani samaan itseäni tuhoavaan tapaan; hain rentoutusta alkoholista. Heti torstaina päätin ostaa punkkupullon uuden työpaikan kunniaksi ja viettää mukavaa iltaa poikaystävän kanssa. Note to self 1: Älä juo väsyneenä. Eihän siitä kovin mukava ilta tullut, sillä punkku ei riittänyt ja piti vielä lähteä oluelle lähibaariin ja meidän lempparipaikkaan jossa närkästyin kovasti kun poikaystäväni pyysi yhden tutun meidän pöytään istumaan ja minä olin taas odottanut romantiikkaa...Kamalan itsekästä!

Ilta siis päättyi riitelyyn ja närkästelyyn siitä, että rahaakin meni ja ihan turhaan...No, lauantaina koitti uusi yritys. Jälleen punkkupullo kuului tietenkin kynttiläillalliseen. No, riitelyhän alkoi jo siitä kun laitoin vääränlaista musaa ja poikaystäväni kanssa vain väiteltiin siitä kuinka kumpikaan ei saa koskaan kuunnella mitään omaa musaa jne...Päästiinhän siinä sopuun ja taas nokka kohti lähipubia. Note to self 2: Älä yritä suorittaa romanttista iltaa. Yhtäkkiä huomaan ettei  kumpikaan tuntunut nauttivan illasta. Ei ollut mitään puhuttavaa, tai no minähän olisin halunnut puhua koko ajan työasioista, mutta poikaystävä ei taas jaksanut kuunnella ihmisistä joita ei tunne jne, ja lopulta päätettiin pelata trivialia koska sopivaa puhuttavaa ei löytynyt. Sekin oli tylsää ja lopulta lähdimme kännissä käveleen kohti kotia. Note to self 3: Kaikkea ei tarvitse parisuhteessakaan jakaa, ole enemmän rakastaja kuin ystävä. Känkkäränkkä iski kotimatkalla ja jostain syystä lipsautin etten pidä poikaystäväni "vaahtoisesta" munakkaasta. Ja siitähän riita leimahti. Kamala riita jatkui kotona, jossa poikaystäni lisäsi bensaa liekkeihin soittamalla musaa mistä tiesi että minä räjähdän. Yö meni siinä kun piilotin poikaystäväni kännykän ja telkkarin kaukosäätimet, koska en halunnut että poikaystäväni ignooraa minut ja valtavan riidan...

Tämän riitaisan viikonlopun jälkeen päätin, että nyt on parempi taas olla täysin ilman alkoholia ja käyttää sitä taas kohtuullisesti sitten kun mieli on tasapainossa. Herkkulakossa on pysytty hienosti, ainoastaan joskus sokeria on lisätty ruoanlaitossa kastikkeeseen tai pari kertaa marjoihin. Pääasiassa makeutus on onnistunut hunajalla.

Elämä on ihanaa ja täynnä mahdollisuuksia! Eikä se mitään jos välillä myrsky keinuttaa venettä, kunhan laidoista pitää kiinni ja nauttii kyydistä. Haleja rakkaat virtuaalilukijat!

Maailmaa en pysty ympärilläni muuttamaan enkä voi vastoikäymisiltä välttyä, mutta voin vaikuttaa siihen miten itse reagoin erilaisiin tilanteisiin. Olen huomannut selkeästi että minulla on taipumusta lohtusyödä kun elämä murjoo. Tämä viikko on ollut selkeä esimerkki siitä. Olen syönyt valtavia annoksia ruokaa, vetänyt karkkia ja suklaata, jäätelöä ja vehnää, ja olo on sen mukainen. Naama kukkii ja kroppa on turvonnut, olo vastenmielinen ja epäviehättävä jatkuvasta väsymyksestä puhumattakaan.

Mutta nyt se loppuu!

Huomenna aloitan nimittäin herkkulakon sekä kohtuullisen karppaamisen. Neljä viikkoa aion kieltäytyä täysin:

- sokerista, karkista, suklaasta, sipsistä jne kaikesta roskaruoasta myös pullista, leivonnaisista jne

- viljatuotteista sekä vähentää rajusti hiilihydraatteja ruokavaliossani (hedelmät ja alkoholin pidän sallittujen listalla)

Neljän viikon aikana tulen toivottavasti laihtumaan enemmän kuin sen reilun kilon joka lähti alkoholilakolla, tulen toivottavasti olemaan myös energisempi, kiinteämpi, turvotus on poissa ja näytän hyvältä!

Jos neljä viikkoa osoittautuu tehokkaaksi kropalle ja mielelle, aion sillä tiellä jatkaa, mutta löysemmillä ranteilla, eli sallin itselleni jatkossa kohtuullisen määrän herkkuja enkä aio kylässä tai ravintolassa kieltäytyä risotosta tai pastasta.

Hyvä Minä, tästä se alkaa taas, uusi koitos ja uudet mahdollisuudet!

Olen taas kohdellut itseäni huonosti tämän viikon, sillä olen antanut kiireen ja stressin viedä minulta pois liikunnan ja terveellisen ruokavalion. Olen juossut pää kolmantena jalkana koulun, puhelintyön ja uuden työpaikan välillä ja kävinpä vielä toissapäivänä työhaastattelussa Helsingissä. Se meni mielestäni tosi hyvin, mutta saan tietää päätöksen vasta ensi viikolla....Mua jännittää ihan kauheasti, sillä haluaisin niin hirveästi sen työpaikan!!!

Joudun meneen tänäänkin puhelintyöhön, sillä joudun korvaamaan poissaolot jotka olen viettänyt tässä kuussa siellä miesten vaateliikkeessä. Arvatkaa onko yhtään fiilistä?! Tuntuu että olen menettänyt taas kaiken kiinnostuksen työhön, jossa joudun melkein pakottamaan ihmisiä ostamaan meidän tuotteita. Onhan tämä työ opettanut paljon rohkeutta ja myyjänä tarvinkin paljon vielä opetusta, mutta inhottavinta on se jatkuva vänkääminen asiakkaan kanssa joka jo heti kun kuulee mistä soitan huutaa puhelimeen EIIIII!

Myyminen on kivaa ja kaupoissa onnistuminen varsinkin, mutta esimerkiksi vaateliikkeessä asiakas on itse valinnut mahdollisuuden ostaa, jolloin pohjalla on periaatteessa vahva kyllä-huuto jo, mutta kun monet suorastaan inhoavat puhelinmyyjiä, niin siinä onkin uskomaton haaste saada kaupat tehtyä...

Sori kun valitan ja valitan taas. Joskus vain tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, mutta tiedän että kaikesta ponnistelusta on oikeasti vain hyötyä.

Voimia ja iloa lauantaihin!

Lopputuloksena tästä kokeilusta voin todeta sen verran, että tipattoman kuukauden pitäminen oli yllättävän helppoa. Ainoastaan ne hetket jotka vietin poikaystäväni seurassa hänen juodessa tuntuivat todella ärsyttäviltä. Muuten ei tuntunut pahalta, ei edes saunaillat ilman bisseä. Voin siis todeta, minä osaan käyttää alkoholia kohtuudella .

Itseasiassa oletin (dramaattisen tapani mukaan), että alkoholiton kausi tarkottaisi suurta painonpudotusta ja mielenrauhaa, mutta toisaalta hienoa onkin se että dramaattisia muutoksia ei tapahtunut. Se siis tarkoittaa sitä ettei alkoholi dominoi elämääni. Painoa tippui vain 1,1kg ja mielessäni en huomannut suuriakaan muutoksia, ainoastaan sen, että ne kaikkein pahimmat "masis-hetket" ovat loistaneet poissaolollaan. Vaikka kuukauden sisällä tuli huonoja fiiliksiä ja itsesurkuttelua, niin en koskaan tuntenut olevani täysin pohjalla ja toivoton.

Huomasin myös, että poikaystäväni joi joka viikonloppu ja jos ei perskännejä niin kuitenkin aikamoiset tipsyt. Siitä tuli itsellekin muistutus, että vaikka poikaystäväni joisi, niin minä voin valita eri polun. En todellakaan halua viettää joka viikonloppua humalassa. Elämä ei ole yhtään synkempää tai tylsempää ilman alkoholia. Itseasiassa mukava pieni nousuhumala ei tunnu miltään jos se on niin ennalta-arvattavaa kuin viikonlopun tulo.

Kippis rakkaat suomalaiset, nauttikaa elämästä ja toisistanne!

Terveisin luomu cabernet.

Tänään tapahtuikin ihme. Töiden jälkeen huomasin että olin saanut sähköpostia yhdestä firmasta, jonne hain copywriterin töihin heinäkuussa. Olin jo unohtanut koko haun, koska sieltä ei kuulunut mitään ja pidin utopistisena ajatuksena sitä mahdollisuutta että minä pääsisin unelmieni työhön, jossa yhdistyisivät tekstin tuottaminen, ideointi ja markkinointi. No, näyttää nyt siltä että pääsen ensi viikolla työhaastatteluun Helsinkiin !!!!! Olen ihan häkeltynyt ja innoissani! 

Jos tulen valituksi tuohon työhön, josta unelmoin, lupaan olla valittamatta pienistä asioista ja lupaan kiittää joka aamu maailmankaikkeutta siitä että saan jälleen mennä töihin!! Plus, tästä kaikesta talouskriisistä viisastuneena lupaan laittaa rahaa säästöön ja elää säästeliäästi ja auttaa parhaani mukaan rakkaimpiani, jotka minua ovat hädässä auttaneet.

Uskon vahvasti että jokaisella koettelemuksella on tarkoitus jalostaa meitä olemaan se paras mahdollinen minä. Meissä kaikissa piilee uskomattomat potentiaalit!

Huolinappula jäi kai sitten jumiin, sillä koko päivä on mennyt matalissa tunnelmissa, epävarmuuden ja itseinhon tunnelmissa. Naamassa on näppyjä, kroppa on turvonnut ja ällö olo(olen joutunut tekemään taas vehnäteeleipiä kun ei ole muuhun syötävään varaa), vaikkakin sain tänään iloisen puhelun. Sain osa-aikatöitä miesten vaateliikkeestä!

Huomenna menen katsomaan mitä työsoppariin kirjoitetaan jne. Jännittää, olenko hyvä työssäni ja tykkääköhän ne musta varmasti ja tulenko saamaan ok liksaa ja paljonko työtunteja...

Aika surullista että vielä 28-vuotiaana olen näin epävarma itsestäni ja pohdin koko ajan miten muut minut näkevät enkä sitä mitä minä haluan tehdä ja mitä minä unelmoin ja olen...

Olen kyllä kiitollinen kaikesta hyvästä mitä minulle on annettu ja otan suurella kiitollisuudella myös uuden työpaikkani haasteet vastaan. Jokainen koettelemus tekee minusta viisaamman ja ihanamman ihmisen.

No kun pääsin kotiin, niin poikaystäväni olikin juonut jo neljä olutta ja pelasi pleikkaria äänet täysillä. Kävi se sitten nostamassa mulle tosi herkullisen itsetekemän salaatin pöytään ja vesilasin, sen jälkeen palasi takaisin pelaamaan.

Olin tosi pettynyt. Tiesin että pitäisihän sitä olla kiitollinen siitä salaatista, mutta jotenkin vain ärsytti niin kovasti se, että miten voi olla niin kova vimma päästä juomaan, ettei voi edes syödä yhdessä saatikka ottaa yhdessä ensimmäiset maljat?!

Söin salaatin, vaihdoin vaatteet ja häippäsin kaupunkiin. Keskustassa oli Muotipäivät ja päätin laittaa korkkarit jalkaan, punaa huulille ja lähteä katselemaan muotinäytöksiä. Kaljan sijasta ostin kahvin. Lopulta päädyin osallistumaan korkkarijuoksuun ja mulla oli tosi kivaa. Kotiin tulin sitten leffan ja karkkipussin kera.

Poikaystävä on vielä pubissa ja minulla jatkuu kolmas viikko tipattomana. Hei, ens viikonloppuna onkin sitten lupa nauttia skumppaa itsekurin ja sinnikkyyden kunniaksi .

Kiireen kääntöpuolena näyttää mun kohdalla olevan kuitenkin painonnousu. Kävin juuri vaa'alla ja eihän se ollut mihinkään tippunut ja oikeastaan vähän noussutkin, Niinpä ajattelin että nyt on aika kokeilla taas uusia sääntöjä tai keinoja, jolla saisin painon laskemaan kiireestä ja köyhyydestä huolimatta. Meillä kun on ollut rahasta tiukkaa, se on tarkoittanut että kotona tehdään teeleipiä ruoaksi eli pelkkää vehnäjauhoa. Onhan me myös herkuteltu jätskillä vähän turhan usein...

Uudet tuulet puhaltavat näin:

- pois valkoiset jauhot, sokeri, roskaruoka

- ei syömistä enää klo 19 jälkeen

- kauniit kattaukset ja syöminen pöydän ääressä (ei tv:n!)

- kunnon päivällinen, ei mitään leipää ja rahkaa ruoaksi

Katsotaan miten näillä eväillä kaventuu .

Energistä keskiviikkoa!

Tästä se alkaa!

Olen jo kerran epäonnistunut Kiloklubi-ohjelmalla, tai no, kesällä tuli juotua ja mässäiltyä, joten painoni on noussut pari kiloa. Mutta kokeilen vielä kerran tuota Kiloklubia ja sitten jätän sen pois jos ei homma toimi.

Energiaa ja tavoitteita kaikille!