Olen hyvin mustasukkainen parisuhteessani. Olemme kohta olleet 4 vuotta yhdessä, enkä onneksi ole enää niin sairaalloisen mustasukkainen kuin alussa, mutta silti useasti huomaan joutuvani mustasukkaisten ajatusten piinaamaksi. Pelkään että poikaystäväni haaveilee muista, ihastuu heti johonkin vastaantulijaan tai ystäväpiiristä tuttuun. Kaikki omistamisenhalu johtuu pelosta. Menettämisen pelosta.

Ja arvottomuuden tunteesta. En usko olevani riittävän hyvä. Siitä johtuu myös jatkuva kropan tarkkailu, ulkonäöstä stressaaminen ja muu pinnallinen touhu. Totuus on etten voi koskaan hallita tai omistaa toista ihmistä enkä elämää.

Aamulehdessä oli hieno artikkeli yli kahdeksankymppisistä miehestä ja naisesta, jotka juhlivat kultahäitään. Heidän suhteensa salaisuus oli luottamus. Mustasukkaisuutta ei ole, ei vaikka muut ihmettelisivät että tuolla sun miehesi halailee muita naisia. Siihenkin viisas rouva ajattelee vain, että ihanaa kun mieheni halailee ihmisiä!

Eiks oo ihanaa? Rakkaus on vapautta eikä hallitsemista.