Viikko sitten sain kiksit kuukauden kestäneestä alkoholilakosta. Kyse oli päättäväisyydestä, itsekurista ja ja itsensä voittamisesta. Janoan elämääni tuonkaltaisia kokemuksia sitä enemmän mitä epävarmemmaksi muu elämäni käy.

Maailmaa en pysty ympärilläni muuttamaan enkä voi vastoikäymisiltä välttyä, mutta voin vaikuttaa siihen miten itse reagoin erilaisiin tilanteisiin. Olen huomannut selkeästi että minulla on taipumusta lohtusyödä kun elämä murjoo. Tämä viikko on ollut selkeä esimerkki siitä. Olen syönyt valtavia annoksia ruokaa, vetänyt karkkia ja suklaata, jäätelöä ja vehnää, ja olo on sen mukainen. Naama kukkii ja kroppa on turvonnut, olo vastenmielinen ja epäviehättävä jatkuvasta väsymyksestä puhumattakaan.

Mutta nyt se loppuu!

Huomenna aloitan nimittäin herkkulakon sekä kohtuullisen karppaamisen. Neljä viikkoa aion kieltäytyä täysin:

- sokerista, karkista, suklaasta, sipsistä jne kaikesta roskaruoasta myös pullista, leivonnaisista jne

- viljatuotteista sekä vähentää rajusti hiilihydraatteja ruokavaliossani (hedelmät ja alkoholin pidän sallittujen listalla)

Neljän viikon aikana tulen toivottavasti laihtumaan enemmän kuin sen reilun kilon joka lähti alkoholilakolla, tulen toivottavasti olemaan myös energisempi, kiinteämpi, turvotus on poissa ja näytän hyvältä!

Jos neljä viikkoa osoittautuu tehokkaaksi kropalle ja mielelle, aion sillä tiellä jatkaa, mutta löysemmillä ranteilla, eli sallin itselleni jatkossa kohtuullisen määrän herkkuja enkä aio kylässä tai ravintolassa kieltäytyä risotosta tai pastasta.

Hyvä Minä, tästä se alkaa taas, uusi koitos ja uudet mahdollisuudet!