Täällä sitä istutaan omassa rakkaassa nojatuolissa suihkunraikkaana pehmeässä kylpytakissa vierelläni lasillinen luomu caberneta. Kilo ja 100g kevyempänä kuin tipattomaa ennen, pienoisessa päänsäryssä tosin (juuri sain tehtyä yhden koulutehtävän ja piiitkä päivä takana, tosin hyvin tehokas sellainen), mutta fiilis on mahtava! Aaah, I love it!

Lopputuloksena tästä kokeilusta voin todeta sen verran, että tipattoman kuukauden pitäminen oli yllättävän helppoa. Ainoastaan ne hetket jotka vietin poikaystäväni seurassa hänen juodessa tuntuivat todella ärsyttäviltä. Muuten ei tuntunut pahalta, ei edes saunaillat ilman bisseä. Voin siis todeta, minä osaan käyttää alkoholia kohtuudella .

Itseasiassa oletin (dramaattisen tapani mukaan), että alkoholiton kausi tarkottaisi suurta painonpudotusta ja mielenrauhaa, mutta toisaalta hienoa onkin se että dramaattisia muutoksia ei tapahtunut. Se siis tarkoittaa sitä ettei alkoholi dominoi elämääni. Painoa tippui vain 1,1kg ja mielessäni en huomannut suuriakaan muutoksia, ainoastaan sen, että ne kaikkein pahimmat "masis-hetket" ovat loistaneet poissaolollaan. Vaikka kuukauden sisällä tuli huonoja fiiliksiä ja itsesurkuttelua, niin en koskaan tuntenut olevani täysin pohjalla ja toivoton.

Huomasin myös, että poikaystäväni joi joka viikonloppu ja jos ei perskännejä niin kuitenkin aikamoiset tipsyt. Siitä tuli itsellekin muistutus, että vaikka poikaystäväni joisi, niin minä voin valita eri polun. En todellakaan halua viettää joka viikonloppua humalassa. Elämä ei ole yhtään synkempää tai tylsempää ilman alkoholia. Itseasiassa mukava pieni nousuhumala ei tunnu miltään jos se on niin ennalta-arvattavaa kuin viikonlopun tulo.

Kippis rakkaat suomalaiset, nauttikaa elämästä ja toisistanne!

Terveisin luomu cabernet.