Rakas blogini, en ole elämän mullistuksissa muistanut edes kirjoittaa tänne tunnelmia. Sain vakituisen ja kokoaikaisen työpaikan Helsingistä unelmieni duunista! Aloitin uudessa työpaikassani jo viime viikolla, mutta tulin vielä täksi viikoksi takaisin Tampereelle tekemään lomatuurauksia nykyiseen työpaikkaani. Lopetin viime kuuhun lehtien myynnin ja tämän viikon perjantaina teen viimeisen työpäiväni tänne rakkaaseen työpaikkaan jossa olen ollut friikkuna jo viisi vuotta.

Kaikki on mennyt kuin unelmassa! Saimme vuokrakämpän hommattua Helsingistä, joka on sopivan kokoinen, hyvällä paikalla ja vielä kohtuu hintainen! Uskomatonta! Työni vaikuttaa ihanalta ja samoin työkaverit. Sisko on taas pelastavana enkelinä ja majoittaa minua Vantaalla ennen kuin marraskuun puolessa välissä pääsen muuttamaan uuteen kämppään. Oman asuntomme Tampereella laitamme vuokralle ja tällä hetkellä jo kaksi pariskuntaa ystäväpiiristämme on olleet kiinnostuneita kämpästä. Uskomatonta! Miten voi asiat mennä näin hienosti???

No, onhan tässä tietenkin kaikenlaista isompaa ja pienempää järjestelyä ja stressiä ennen kuin kaikki palaset on kohdillaan. Esimerkiksi poikaystävälle pitäisi löytää mukava päiväduuni Helsingistä ja rahat tulee taas olemaan tosi tiukalla kun pitäisi hommata uusi sohva ja sänky rikkoutuneiden tilalle jne. Mutta ei sovi kyllä valittaa, sillä nyt olen saanut sen tärkeimmän, IHANAN TYÖPÄIKAN!!!

Olen siis ollut viime päivinä aivan pää pyörällä ja onhan niitä pilviäkin näkynyt auringon paisteesta huolimatta. Torstai-iltana tulin takaisin Tampereelle ja taas huomasin sortuvani samaan itseäni tuhoavaan tapaan; hain rentoutusta alkoholista. Heti torstaina päätin ostaa punkkupullon uuden työpaikan kunniaksi ja viettää mukavaa iltaa poikaystävän kanssa. Note to self 1: Älä juo väsyneenä. Eihän siitä kovin mukava ilta tullut, sillä punkku ei riittänyt ja piti vielä lähteä oluelle lähibaariin ja meidän lempparipaikkaan jossa närkästyin kovasti kun poikaystäväni pyysi yhden tutun meidän pöytään istumaan ja minä olin taas odottanut romantiikkaa...Kamalan itsekästä!

Ilta siis päättyi riitelyyn ja närkästelyyn siitä, että rahaakin meni ja ihan turhaan...No, lauantaina koitti uusi yritys. Jälleen punkkupullo kuului tietenkin kynttiläillalliseen. No, riitelyhän alkoi jo siitä kun laitoin vääränlaista musaa ja poikaystäväni kanssa vain väiteltiin siitä kuinka kumpikaan ei saa koskaan kuunnella mitään omaa musaa jne...Päästiinhän siinä sopuun ja taas nokka kohti lähipubia. Note to self 2: Älä yritä suorittaa romanttista iltaa. Yhtäkkiä huomaan ettei  kumpikaan tuntunut nauttivan illasta. Ei ollut mitään puhuttavaa, tai no minähän olisin halunnut puhua koko ajan työasioista, mutta poikaystävä ei taas jaksanut kuunnella ihmisistä joita ei tunne jne, ja lopulta päätettiin pelata trivialia koska sopivaa puhuttavaa ei löytynyt. Sekin oli tylsää ja lopulta lähdimme kännissä käveleen kohti kotia. Note to self 3: Kaikkea ei tarvitse parisuhteessakaan jakaa, ole enemmän rakastaja kuin ystävä. Känkkäränkkä iski kotimatkalla ja jostain syystä lipsautin etten pidä poikaystäväni "vaahtoisesta" munakkaasta. Ja siitähän riita leimahti. Kamala riita jatkui kotona, jossa poikaystäni lisäsi bensaa liekkeihin soittamalla musaa mistä tiesi että minä räjähdän. Yö meni siinä kun piilotin poikaystäväni kännykän ja telkkarin kaukosäätimet, koska en halunnut että poikaystäväni ignooraa minut ja valtavan riidan...

Tämän riitaisan viikonlopun jälkeen päätin, että nyt on parempi taas olla täysin ilman alkoholia ja käyttää sitä taas kohtuullisesti sitten kun mieli on tasapainossa. Herkkulakossa on pysytty hienosti, ainoastaan joskus sokeria on lisätty ruoanlaitossa kastikkeeseen tai pari kertaa marjoihin. Pääasiassa makeutus on onnistunut hunajalla.

Elämä on ihanaa ja täynnä mahdollisuuksia! Eikä se mitään jos välillä myrsky keinuttaa venettä, kunhan laidoista pitää kiinni ja nauttii kyydistä. Haleja rakkaat virtuaalilukijat!