lauantai, 5. marraskuu 2011

Tavoitteiden listausta

On jälleen aika tarkentaa elämäni tavoitteita. MItä selkeämpi kuva tavoitteista, sitä paremmat mahdollisuudet on ne saavuttaa!

TOP 10 TAVOITETTANI:

  1. Menestys töissä ja uralla
  2. Intohimoinen ja romanttinen parisuhde
  3. Taloudellinen vakaus ja valmius auttaa lähimmmäisiä/rahaa tarvitsevia
  4. Hyvä itsevarmuus
  5. Tyytyväisyys omaan vartaloon
  6. Luottamus ja riippumattomuus poikaystävästäni
  7. Matkustaa ja seikkailla poikaystäväni kanssa maailmalla
  8. Asua perheeni kanssa ulkomailla
  9. Mennä naimisiin ja saada lapsia
  10. Elämää rikastava sosiaalinen elämä

maanantai, 10. lokakuu 2011

Uskomattomia onnenpotkuja!

Rakas blogini, en ole elämän mullistuksissa muistanut edes kirjoittaa tänne tunnelmia. Sain vakituisen ja kokoaikaisen työpaikan Helsingistä unelmieni duunista! Aloitin uudessa työpaikassani jo viime viikolla, mutta tulin vielä täksi viikoksi takaisin Tampereelle tekemään lomatuurauksia nykyiseen työpaikkaani. Lopetin viime kuuhun lehtien myynnin ja tämän viikon perjantaina teen viimeisen työpäiväni tänne rakkaaseen työpaikkaan jossa olen ollut friikkuna jo viisi vuotta.

Kaikki on mennyt kuin unelmassa! Saimme vuokrakämpän hommattua Helsingistä, joka on sopivan kokoinen, hyvällä paikalla ja vielä kohtuu hintainen! Uskomatonta! Työni vaikuttaa ihanalta ja samoin työkaverit. Sisko on taas pelastavana enkelinä ja majoittaa minua Vantaalla ennen kuin marraskuun puolessa välissä pääsen muuttamaan uuteen kämppään. Oman asuntomme Tampereella laitamme vuokralle ja tällä hetkellä jo kaksi pariskuntaa ystäväpiiristämme on olleet kiinnostuneita kämpästä. Uskomatonta! Miten voi asiat mennä näin hienosti???

No, onhan tässä tietenkin kaikenlaista isompaa ja pienempää järjestelyä ja stressiä ennen kuin kaikki palaset on kohdillaan. Esimerkiksi poikaystävälle pitäisi löytää mukava päiväduuni Helsingistä ja rahat tulee taas olemaan tosi tiukalla kun pitäisi hommata uusi sohva ja sänky rikkoutuneiden tilalle jne. Mutta ei sovi kyllä valittaa, sillä nyt olen saanut sen tärkeimmän, IHANAN TYÖPÄIKAN!!!

Olen siis ollut viime päivinä aivan pää pyörällä ja onhan niitä pilviäkin näkynyt auringon paisteesta huolimatta. Torstai-iltana tulin takaisin Tampereelle ja taas huomasin sortuvani samaan itseäni tuhoavaan tapaan; hain rentoutusta alkoholista. Heti torstaina päätin ostaa punkkupullon uuden työpaikan kunniaksi ja viettää mukavaa iltaa poikaystävän kanssa. Note to self 1: Älä juo väsyneenä. Eihän siitä kovin mukava ilta tullut, sillä punkku ei riittänyt ja piti vielä lähteä oluelle lähibaariin ja meidän lempparipaikkaan jossa närkästyin kovasti kun poikaystäväni pyysi yhden tutun meidän pöytään istumaan ja minä olin taas odottanut romantiikkaa...Kamalan itsekästä!

Ilta siis päättyi riitelyyn ja närkästelyyn siitä, että rahaakin meni ja ihan turhaan...No, lauantaina koitti uusi yritys. Jälleen punkkupullo kuului tietenkin kynttiläillalliseen. No, riitelyhän alkoi jo siitä kun laitoin vääränlaista musaa ja poikaystäväni kanssa vain väiteltiin siitä kuinka kumpikaan ei saa koskaan kuunnella mitään omaa musaa jne...Päästiinhän siinä sopuun ja taas nokka kohti lähipubia. Note to self 2: Älä yritä suorittaa romanttista iltaa. Yhtäkkiä huomaan ettei  kumpikaan tuntunut nauttivan illasta. Ei ollut mitään puhuttavaa, tai no minähän olisin halunnut puhua koko ajan työasioista, mutta poikaystävä ei taas jaksanut kuunnella ihmisistä joita ei tunne jne, ja lopulta päätettiin pelata trivialia koska sopivaa puhuttavaa ei löytynyt. Sekin oli tylsää ja lopulta lähdimme kännissä käveleen kohti kotia. Note to self 3: Kaikkea ei tarvitse parisuhteessakaan jakaa, ole enemmän rakastaja kuin ystävä. Känkkäränkkä iski kotimatkalla ja jostain syystä lipsautin etten pidä poikaystäväni "vaahtoisesta" munakkaasta. Ja siitähän riita leimahti. Kamala riita jatkui kotona, jossa poikaystäni lisäsi bensaa liekkeihin soittamalla musaa mistä tiesi että minä räjähdän. Yö meni siinä kun piilotin poikaystäväni kännykän ja telkkarin kaukosäätimet, koska en halunnut että poikaystäväni ignooraa minut ja valtavan riidan...

Tämän riitaisan viikonlopun jälkeen päätin, että nyt on parempi taas olla täysin ilman alkoholia ja käyttää sitä taas kohtuullisesti sitten kun mieli on tasapainossa. Herkkulakossa on pysytty hienosti, ainoastaan joskus sokeria on lisätty ruoanlaitossa kastikkeeseen tai pari kertaa marjoihin. Pääasiassa makeutus on onnistunut hunajalla.

Elämä on ihanaa ja täynnä mahdollisuuksia! Eikä se mitään jos välillä myrsky keinuttaa venettä, kunhan laidoista pitää kiinni ja nauttii kyydistä. Haleja rakkaat virtuaalilukijat!

lauantai, 24. syyskuu 2011

Elämää ja itsensä voittamista

Viikko sitten sain kiksit kuukauden kestäneestä alkoholilakosta. Kyse oli päättäväisyydestä, itsekurista ja ja itsensä voittamisesta. Janoan elämääni tuonkaltaisia kokemuksia sitä enemmän mitä epävarmemmaksi muu elämäni käy.

Maailmaa en pysty ympärilläni muuttamaan enkä voi vastoikäymisiltä välttyä, mutta voin vaikuttaa siihen miten itse reagoin erilaisiin tilanteisiin. Olen huomannut selkeästi että minulla on taipumusta lohtusyödä kun elämä murjoo. Tämä viikko on ollut selkeä esimerkki siitä. Olen syönyt valtavia annoksia ruokaa, vetänyt karkkia ja suklaata, jäätelöä ja vehnää, ja olo on sen mukainen. Naama kukkii ja kroppa on turvonnut, olo vastenmielinen ja epäviehättävä jatkuvasta väsymyksestä puhumattakaan.

Mutta nyt se loppuu!

Huomenna aloitan nimittäin herkkulakon sekä kohtuullisen karppaamisen. Neljä viikkoa aion kieltäytyä täysin:

- sokerista, karkista, suklaasta, sipsistä jne kaikesta roskaruoasta myös pullista, leivonnaisista jne

- viljatuotteista sekä vähentää rajusti hiilihydraatteja ruokavaliossani (hedelmät ja alkoholin pidän sallittujen listalla)

Neljän viikon aikana tulen toivottavasti laihtumaan enemmän kuin sen reilun kilon joka lähti alkoholilakolla, tulen toivottavasti olemaan myös energisempi, kiinteämpi, turvotus on poissa ja näytän hyvältä!

Jos neljä viikkoa osoittautuu tehokkaaksi kropalle ja mielelle, aion sillä tiellä jatkaa, mutta löysemmillä ranteilla, eli sallin itselleni jatkossa kohtuullisen määrän herkkuja enkä aio kylässä tai ravintolassa kieltäytyä risotosta tai pastasta.

Hyvä Minä, tästä se alkaa taas, uusi koitos ja uudet mahdollisuudet!

 

 

 

lauantai, 24. syyskuu 2011

Rankka viikko

Huoh, nää on taas näitä päiviä kun tuntuu että kaikki on pielessä...

Olen taas kohdellut itseäni huonosti tämän viikon, sillä olen antanut kiireen ja stressin viedä minulta pois liikunnan ja terveellisen ruokavalion. Olen juossut pää kolmantena jalkana koulun, puhelintyön ja uuden työpaikan välillä ja kävinpä vielä toissapäivänä työhaastattelussa Helsingissä. Se meni mielestäni tosi hyvin, mutta saan tietää päätöksen vasta ensi viikolla....Mua jännittää ihan kauheasti, sillä haluaisin niin hirveästi sen työpaikan!!!

Joudun meneen tänäänkin puhelintyöhön, sillä joudun korvaamaan poissaolot jotka olen viettänyt tässä kuussa siellä miesten vaateliikkeessä. Arvatkaa onko yhtään fiilistä?! Tuntuu että olen menettänyt taas kaiken kiinnostuksen työhön, jossa joudun melkein pakottamaan ihmisiä ostamaan meidän tuotteita. Onhan tämä työ opettanut paljon rohkeutta ja myyjänä tarvinkin paljon vielä opetusta, mutta inhottavinta on se jatkuva vänkääminen asiakkaan kanssa joka jo heti kun kuulee mistä soitan huutaa puhelimeen EIIIII!

Myyminen on kivaa ja kaupoissa onnistuminen varsinkin, mutta esimerkiksi vaateliikkeessä asiakas on itse valinnut mahdollisuuden ostaa, jolloin pohjalla on periaatteessa vahva kyllä-huuto jo, mutta kun monet suorastaan inhoavat puhelinmyyjiä, niin siinä onkin uskomaton haaste saada kaupat tehtyä...

Sori kun valitan ja valitan taas. Joskus vain tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, mutta tiedän että kaikesta ponnistelusta on oikeasti vain hyötyä.

Voimia ja iloa lauantaihin!

perjantai, 16. syyskuu 2011

Tipattoman periodin tulosanalyysi

Täällä sitä istutaan omassa rakkaassa nojatuolissa suihkunraikkaana pehmeässä kylpytakissa vierelläni lasillinen luomu caberneta. Kilo ja 100g kevyempänä kuin tipattomaa ennen, pienoisessa päänsäryssä tosin (juuri sain tehtyä yhden koulutehtävän ja piiitkä päivä takana, tosin hyvin tehokas sellainen), mutta fiilis on mahtava! Aaah, I love it!

Lopputuloksena tästä kokeilusta voin todeta sen verran, että tipattoman kuukauden pitäminen oli yllättävän helppoa. Ainoastaan ne hetket jotka vietin poikaystäväni seurassa hänen juodessa tuntuivat todella ärsyttäviltä. Muuten ei tuntunut pahalta, ei edes saunaillat ilman bisseä. Voin siis todeta, minä osaan käyttää alkoholia kohtuudella .

Itseasiassa oletin (dramaattisen tapani mukaan), että alkoholiton kausi tarkottaisi suurta painonpudotusta ja mielenrauhaa, mutta toisaalta hienoa onkin se että dramaattisia muutoksia ei tapahtunut. Se siis tarkoittaa sitä ettei alkoholi dominoi elämääni. Painoa tippui vain 1,1kg ja mielessäni en huomannut suuriakaan muutoksia, ainoastaan sen, että ne kaikkein pahimmat "masis-hetket" ovat loistaneet poissaolollaan. Vaikka kuukauden sisällä tuli huonoja fiiliksiä ja itsesurkuttelua, niin en koskaan tuntenut olevani täysin pohjalla ja toivoton.

Huomasin myös, että poikaystäväni joi joka viikonloppu ja jos ei perskännejä niin kuitenkin aikamoiset tipsyt. Siitä tuli itsellekin muistutus, että vaikka poikaystäväni joisi, niin minä voin valita eri polun. En todellakaan halua viettää joka viikonloppua humalassa. Elämä ei ole yhtään synkempää tai tylsempää ilman alkoholia. Itseasiassa mukava pieni nousuhumala ei tunnu miltään jos se on niin ennalta-arvattavaa kuin viikonlopun tulo.

Kippis rakkaat suomalaiset, nauttikaa elämästä ja toisistanne!

Terveisin luomu cabernet.