Pituus: 170,5 cm, paino 62,9kg, ikä: 28, siviilisääty: kihloissa, ammatti: medianomi eli käytännössä työtön, olotila: krapulainen mutta toiveikas.

Mistä sitä aloittaisi? Onko tämä oikea ratkaisu, etsiä terapia-apua bloggaamalla? Anonyymisti tottakai. Eihän sitä muuten kehtaisi paljastaa omia "luuserin" ajatuksia. Mitä ihmisetkin siitä ajattelisivat? Ei sais valittaa, täytyy ajatella positiivisesti ja olla vahva. Mutta kun ei aina jaksa.

Tuntuu siltä, että tarvitsen jonkin keinon purkaa ahdistusta, pelkoja, stressiä, paineita, toiveita ja käsityksiäni itsestäni. Tämä voi olla siihen hyvä keino, koska kerrankin saan vain avoimesti tilittää pelkäämättä mitä muut ajattelevat sen perusteella minusta. Ehkä kirjoittamalla tutustun paremmin itseeni ja opin aidosti rakastamaan itseäni juuri tällaisena kun olen. Voikohan se olla mahdollista?

Periaatteessa elämäni on kunnossa. Pitäisi olla kiitollinen kaikesta. On oma koti, tuore kihlaus, söpö koira, terveys jne, mutta yksi valtava huolenaihe on työttömyys ja rahan puute. Se heijastuu kaikkeen. Tai ehkä se ei ole oikeasti syy ahdistukseen, vaan kyseessä on suurempi identiteettikriisi. Aion ottaa tämän kriisin ponnistuslautana elämäni matkalle!

Etappi 1.

- Aloita alkoholin kohtuukäyttö eli ehdoton maksimi 5 annosta kerralla!

En tarvitse enää yhtään morkkista alkoholinkäytöstä ja sen tuomista kaloreista ja mielipahasta! Nyt oikeasti aion onnistua!