Näin viime yönä painajaisia, ainakin osan yöstä. Niihin liittyi jotain syyllistämistä ja häpeää. En ollut osannut tai muistanut tehdä jotain minulle annettua työtehtävää ja olin tosi nolona siitä...MIstä unet kertoo? Varmaankin siitä syvästä arvottomuuden ja epävarmuuden tunteesta mitkä minun elämää ovat varjostaneet pienestä pitäen. Varjot kuuluu elämään ja onneksi koen, että ne pienenevät vuosi vuodelta.

Samaa menneisyyden mörköä edustaa myös jo aikaisemmin mainitsemani mustasukkaisuus. Suhteemme alkuvaiheessa olin todella mustasukkainen. Tivasin poikaystävältäni liikaa tietoa kaikesta menneestä elämästä, joten minulla on suhteellisen kattava käsitys siitä keiden kanssa poikaystäväni on harrastanut seksiä jne. Normaalille ihmiselle siitä tiedosta ei olisi varmaankaan mitään huolta, mutta mustasukkaiselle minulle se tieto kalvaa mieltä. Asteittain olen päässyt sitä pahaa oloa pienentämään, mutta en ole kokonaan vielä päässyt yli niistä ahdistavista tunteista mitä koen kun näen tai kuulen jostain poikaystäväni exästä...Tänään kävin facebookissa ja katse osui yhteen tyttöön, jonka kanssa tiedän poikaystäväni olleen sängyssä pariin kertaan. Ja se on tapahtunut siis jo noin vuosi ennen meidän seurustelun aloittamista. No big deal vai mitä?

Vaikka kuinka järkeilin mielessä että ei se voi aiheuttaa mulle pahaa mieltä, niin tunsin silti vatsanpohjassa ikävän tunteen. Niinpä päätin kirjoittaa siitä tänne. Olisiko tämä anonyymi kirjoittaminen taas terapiakeino hyväksyä menneet tapahtumat ja omat ongelmat ja päästää niistä irti?

Ainakin olo tuntuu jo nyt kevyemmältä. Tiedän, että on vielä paaaljon matkaa vahvan itsetunnon ja itseni arvostamisen tiellä, mutta jo nämä pienet etenemiset tuntuu hyvältä!

Iik, kahden tunnin päästä menen pahamaineiseen puhelinmyynti-työhaastatteluun. Saas nähdä miten käy.

Pusuja teille anonyymit toverini!