No niin. Näin sitten unta, että kerroin ystävilleni valaistuneena unelma-ammattini olevan toimittaja! Oikeastaan se on niitä ensimmäisiä urahaaveita joita mulla oli lukion jälkeen. Kävin tiedotusopin pääsykykokeisiin valmennuskurssinkin, mutta jäi muutamasta tai olikohan viidestä tai seitsemästä pisteestä pääsy kouluun. Sitten vain jätin unelmani ja mietin mitä ihmettä teen ja päädyin Virroille opiskelemaan medianomiksi. Ekan vuoden jälkeen huomasin ettei se koulu ollu tasokas, joten hain TTVO:lle eli arvostetumpaan viestinnän kouluun ja valmistuin sieltä medianomiksi mediatuottajalinjalta. Olihan se kivaa, mutta en koskaan tuntenut täysin vetoa av-projekteihin ja sellaisiin ryhmätöihin. Olen luonteeltani joiltain osin erakko. Olenhan lapista kotoisin eikä isä eikä äitikään järin sosiaalisia ole. Tykkään kirjoittaa, ajatella, tutustua uusiin ihmisiin ja ilmiöihin, analysoida, haastatella, esiintyä...Unelma-ammattihan olisi yhdistää toimittaja-juontaja-duo. Mutta tiedän ettei se ole järkevä haave. Työkaverini oli käynyt työvoimatoimiston uravalintapsykologilla ja siellä hänelle oli sanottu ettei kannata tähdätä toimittajaksi, koska niitä on koko ajan vain enemmän työttömänä. Ehdotti työkaverille markkinointialaa. Siellä kuulemma töitä riittää.

Seuraanko unelmaani vai tyydynkö rationaaliseen elämään eli otan sen työn vastaan minkä saan? Tiedän heti sydämessäni vastauksen ja se on, etten voi koskaan luopua unelmistani. Taloudellinen ahdinko vie vaan mehut ja itsetunnon. Ei ole energiaa tähdätä unelmiini täysillä.

Etappi 2

Hanki töitä (melkein mitä tahansa) ja samalla kurota kohti toimittajan ammatia! Työllä kuin työllä maksan asuntolainat ym pakolliset kulut ja paska työhän voi toimia jopa inspiraationa tähdätä korkeammalle! Ja kun ei tarvi käyttää kaikkea energiaa miettien mistä saan kaupparahaa, voin kirjoittaa freenä aikakauslehtiin ja hankkia referenssiä tulevaisuutta varten.