Mulla on ollut tänään aika paska fiilis. Töissä tein elämäni toisen nollapäivän eli en saanut yhtään kauppaa tehtyä kuuden tunnin aikana. En tiedä johtuiko nollapäivä siitä, että tapani mukaan huolehdin päässäni taas kaikesta muusta kuin sillä hetkellä olevasta tapahtumasta. Meillä on ollut rahat nyt täysin finaalissa koko viikon ja tilikin on miinuksella. Tiedän että huomenna tulee ensimmäinen palkkani puhelintyöstä, mutta jostain syystä ressi rahasta veti silti päivän fiilikset alas.

Huolinappula jäi kai sitten jumiin, sillä koko päivä on mennyt matalissa tunnelmissa, epävarmuuden ja itseinhon tunnelmissa. Naamassa on näppyjä, kroppa on turvonnut ja ällö olo(olen joutunut tekemään taas vehnäteeleipiä kun ei ole muuhun syötävään varaa), vaikkakin sain tänään iloisen puhelun. Sain osa-aikatöitä miesten vaateliikkeestä!

Huomenna menen katsomaan mitä työsoppariin kirjoitetaan jne. Jännittää, olenko hyvä työssäni ja tykkääköhän ne musta varmasti ja tulenko saamaan ok liksaa ja paljonko työtunteja...

Aika surullista että vielä 28-vuotiaana olen näin epävarma itsestäni ja pohdin koko ajan miten muut minut näkevät enkä sitä mitä minä haluan tehdä ja mitä minä unelmoin ja olen...

Olen kyllä kiitollinen kaikesta hyvästä mitä minulle on annettu ja otan suurella kiitollisuudella myös uuden työpaikkani haasteet vastaan. Jokainen koettelemus tekee minusta viisaamman ja ihanamman ihmisen.