Vitsi, on niin ihana tunne, kun välillä kokee "valaistumisen" hetkiä. Tiedätkö niitä hetkiä jolloin ymmärtää kristallinkirkkaasti oman elämänsä ja ongelmansa loogisena syy-ja seuraus-janan muodossa? Ymmärtää mistä omat itsetunto-ongelmat, arvottomuuden tunteet, suorittaminen ja pelot johtuu. Eikä ne johdu vain yhdestä syystä, kuten vanhempien kasvatusmetodeista (mun lemppari), vaan ne ovat monien asioiden summa. Kasvatuksen, muun sosiaalisen ympäristön, kulttuurin ja oman ainutlaatuisen temperamantin ja luonteen vaikutukset ovat vain osia ihmisyydestä, joka on täydellinen ollessaan viallinen.

Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen siitä, että olen saanut kokea vastoinkäymisiä viimeiset pari vuotta! Kriisit on parhaita tilaisuuksia olla rehellinen itselleen ja tulla vahvemmaksi omaksi itsekseen. Vuosia olen turruttanut pelkojani esimerkiksi alkoholilla. Lähes tulkoon kymmenen vuotta olen elänyt viikonloppukännnit- tyylillä. 10 vuotta! Ehkä on aika päästää siitä harrastuksesta irti. Mutta senkin lupaan tehdä luonnollisesti, en pakottamalla tai säännöillä, kuten vain 5 annosta alkoholia kerralla (mun lemppari). Koko elämäni olen etsinyt itsestäni virheitä ja yrittänyt korjata niitä uusilla ja uusilla säännöillä. Tästä eteenpäin liikun väh 5 kertaa viikossa, tai nyt en syö karkkia kuin kerran kuussa, tai joka aamu täytyy tehdä jooga, tai en juo koskaan enää itseäni känniin jne. Ja jokaisen säännön olen rikkonut.

Elämää ei voi korjata pakottamalla. Uskon että kaikki asiat tapahtuu tarkoituksella, jokaisella askeleella on merkitys. Antautumalla elämälle ja hyväksymällä asiat sellaisenaan kuin ne on ja jopa kiittämällä niistä voi saavuttaa onnen! Enkä tarkoita etteikö elämässä kannata mennä eteenpäin ja tavoitella unelmiaan, mutta niissäkin on hyvä etsiä alkusyy rehellisesti syvältä itsestään. On hyvä kysyä itseltään asettaessaan tavoitteita, teenkö tämän itseni vai muiden mielipiteiden takia?

Rakkaus on kauneinta maailmassa eikä sen edessä tarvitse esittää mitään tai ketään muuta kuin on!